Riku täällä taas!

Heippa taas lukijoilleni, näin pitkän, sateisen, liian lumisen, kylmän ja pimeän talven jälkeen. RAKASTAN lämpimää enkä kasvata talvikarvaakaan kuin millin verran, joten olen onnellinen kun asteet pysyvät plussan puolella ja aurinko paistaa ihanasti kauniina kevätpäivänä. Sitten viime päivityksen on tapahtunut paljon. Olen muuttanut uuteen talliin, jossa olen saanut ihanan arabitamman tyttöystäväksi. Asumme vierekkäisissä boxeissa ja voimme nuuhkia ja pusutella väliseinän yli ja lisäksi olemme aamusta iltaan ulkona suuressa tarhassamme, kahdestaan. Mahtavat muut kaverit olla kateellisia, kun minä nappasin itselleni tällaisen neitokaisen!

Uudella tallilla ei ole maneesia, mikä on helpottavaa. Näin saaliseläimenä voin vapaasti katsella kentällä ympärilleni, eikä minun tarvitse pelätä että pimeässä maneesin nurkassa vaanii joku sapelihammastiikeri. 

Minusta on tullut ihan maailmanmatkaaja sillä kävin viime viikolla Viikin hevosklinikalla kengityksessä. En todellakaan olisi halunnut mennä sinne pimeään, kapeaan, yksinäiseen laatikkoon jota omistajani kutsuivat traileriksi. Yritin monta kertaa sanoa niille jästipäille, eli SitkeälleSisupussille sekä ArmottomalleArkajalalle, että en mene sinne. Kuitenkin ArmotonArkajalka taitaa tuntea minut vähän liian hyvin, sillä hän kävi hakemassa Prixit tallista ja sitten pienen neuvottelun jälkeen en voinut enää vastustaa houkutusta, vaan hitaasti, kavionmitta kerrallaan kapusin sisälle traileriin.

Ihanaa kevään jatkoa teille lukijoille!
Sydämellä, Riku

Syksy on saapunut!

... ja sen kunniaksi on blogin ulkoasuakin vähän uudistettu!

Tälle maailman suloisimmalle otukselle kuuluupi hyvää. Pari viikkoa sitten kävin Järvenpään alue-estekisoissa. 80cm luokassa nappasin sijoituksen ja pääsin mukaan kunniakierrokselle. 90cm ei mennyt ihan yhtä kunnialla kun tyhmä SitkeäSisupussi päätti poistua satulasta kesken suorituksen esteellä numero viisi. Ok, tökkäsin myös toiselle esteelle mutta VAIN sen takia että sapelihammastiikeri vaani siellä puomien joukossa. 

Sitten olen viettänyt paljon aikaa maastoillen ja olenkin saanut maastokaverin nimeltä Ykä. Ollaan laukattu, kiipeilty, menty "maastoesteitä". Jonkin verran olen myös vääntänyt koulua ja hypellyt esteitä.

Tänään olenkin menossa estekisoihin SitkeänSisupussin kanssa joten toivottakaa onnea :)!

Horzen blogikilpailu - tavoitteeni ja tulevaisuuden haaveeni

Vaikka olenkin jo kaikin puolin täydellinen ja upea yksilö, minulla on silti tavoitteita ja haaveita tulevaisuudelle. Esimerkiksi toivoisin voivani tulevaisuudessa saada ylennyksen tarhalaumassamme, pahnanpohjimmaisesta pomoksi. Voin jo sieluni silmin nähdä miten MINÄ saan ensin marssia heinäkasalle ja häätää muut sieltä pois. Nyt on käynyt aina toisin!

Toivoisin myös oppivani jotenkin avaamaan karsinani alalukon. Sillä vain se on minun ja porkkanasäkin sekä kauralaarin välillä. Voisin aina iltatallin jälkeen hiipiä ulos karsinasta ja sitten syödä kauraa ja porkkanoita niin paljon kuin vaan ikinä jaksan! 

 Suurin tavoitteeni on yllämainittujen asioiden lisäksi olla täydellinen hevonen omistajaperheelleni. Tahdon antaa heille paljon hyviä muistoja ja kokemuksia.

En halua olla hevonen joka hyppää voitokkaasti 130-luokkia, mutta haluan olla hevonen joka opastaa ratsastajansa esteratsastuksen saloihin.

En halua olla hevonen joka hyppää monen tähden kenttäkisoja, mutta haluan olla hevonen jonka kanssa ratsastajat voivat turvallisesti maastoilla. Haluan olla se hevonen jolla ratsastajat uskaltavat ensimmäistä kertaa laukata vähän kovempaa maastossa, vauhdin hurmasta nauttien, tietäen että tulen aina pidätteestä takaisin.

En halua olla hevonen joka kulkee aina täydellisesti avuilla heti kun ratsastaja istuu selkään, mutta haluan olla se hevonen joka opettaa ratsastajan ratsastamaan kevyin avuin ja hevosystävällisesti, jotta jonain päivänä minä ja ratsastajani olisimme yhtä.

En halua olla hevonen joka aina on kiltisti, mutta haluan olla hevonen joka myös välillä vetää ihmisen ruohotupsulle ja jolla on muutenkin pilkettä silmäkulmassa.

Uskon vahvasti siihen, että kun antaa niin saa takaisin. Mikään muu ei motivoi minua paremmin tavoitteeni saavuttamisessa kuin se iloinen hymy ja onnellinen olemus joka omistajissani syttyy minut nähdessään. On ihanaa tuntea olevansa rakastettu ja minäkin haluan osoittaa omistajilleni, kuinka rakkaita he minulle ovat.

                             Sydämellä, Riku

Maastoilua

Tänään KäveleväKarkkipussi kapusi selkääni ja käänsi minut maastopolulle, kohtaloaan uhmaten ja julkisen häpäisyn uhallakin. Niin me, KäveleväKarkkipussi ja minä, VauhdikasVillihevonen lähdimme tallustelemaan kohti peltoa. Vaikka ArmotonArkajalka ja SitkeäSisupussi tulivat kävellen mukaan, ikäänkuin henkisenä tukena (ratsastajan, tietysti) en pystynyt hillitsemään pelkoani ja kun olin aivan varma että SuuriSapelihammastiikeri hyökkää pusikosta, minun oli pakko loikata sivulle, tien toiselle puolelle. Meinasin siinä samassa pyyhkäistä ArmottomanArkajalan ja SitkeänSisupussin ojaan, hupsis. 

Pellolle saapuessamme pilotti vaihtui ja perheen uhkarohkea, huimapää, itsesuojeluvaistonsa kadottanut SitkeäSisupussi kapusi selkääni. Pellolla sain mennä kunnon liitoravia ja kiitolaukkaa. Oli NIIIIN kivaa! Kun lopulta oli tarkoitus vaan ravata, en pysynyt nahoissani vaan hyppäsin kokoajan laukalle..

Kotiin pääsin turvallisesti eivätkä mitkään vihreät ukkelit tai sapelihammastiikerit enää minua vaanineet. Kävin suihkussa, ja ruokakupilla syömässä pellavamössön ja porkkanat, ja suuntasin sen jälkeen tarhaan. Ja omistajieni iloksi otin kunnon mutakylvyn, että saavat taas kunnolla harjata minua. Olinkin ennen ratsastusta aivan liian puhdas!

Terkuin Riku

Ja niin kesä on loppumaisillaan....

.... ja minäkin siirryin nyt vakituisesti asumaan talliin. Vaikka hieman harmittaakin, niin nyt voin nukkua sikeästi omassa karsinassa, kun ei tarvitse olla vahtivuorossa laitumella! Tänään KauhuKolmikko tuli tallille minulla ratsastamaan. Olin tietenkin ottanut ihan vartavasten kunnon mutakylvyn, ettei aika vaan kävisi omistajilleni pitkäksi, sillä nyt he voisivat viettää koko illan MINUA harjaten.

Pääsin tänään taas väläyttelemään ketterän esteratsun taitojani, kun SitkeäSisupussi kapusi selkääni hullunkiilto silmissä - ESTEITÄ! Huolellisten alkuverryttelyiden jälkeen hyppäsimme kahdeksikolla kahta pystyä. SitkeäSisupussi joutui oikein pidättelemään, niin innoissani olin! Päätin näyttää piutpaut niille, jotka kutsuivat minua laiskaksi! Ratsukkona liidimme esteeltä toiselle, teimme täydelliset lähestymiset ja hyppäsimme sulavasti niiden yli. Estetreenit päättyivät hymyssä suin ja kunnon loppuverkan jälkeen ArmotonArkajalka kapusi selkääni ja käveli 20min loppukäynnit. Maneesin PelottavaPääty kuitenkin alkoi vaanimaan. Oikeastaan se teki sitä jo ratsastuksen alusta lähtien, mutta silloin menimme käyntiä nopeammassa askellajissa siitä ohi, joten möröt eivät ehtineet hyökätä kimppuuni. Ja sitten olisi pitänyt madella käynnissä sinne, suoraan petojen kitaan?! Yritin olla viisas ja kääntyä jo puolessavälissä maneesia ympäri, mutta sitkeästi minut vaan ohjattiin kävelemään siitä ohi.... ja OK, selvisin hengissä.

Rankan treenin jälkeen pääsin suihkun (ja ruokakupin) kautta vielä kävelylenkille. Nyt kelpaa mennä nukkumaan. Huomenna pääsen ehkä maastoon, joten kirjoittelen siitä sitten enemmän!

Parhain terveisin, Riku

Töihin taas!

Eilen kävin ekaa kertaa kolmeen viikkoon laitumen aitojen ulkopuolella - jos ei sitä laidunloman alussa tapahtunutta karkureissua lasketa... Mut nimittäin raahattiin tallille! Ja KauhuKolmikko ei tuntenut yhtään armoa, vaan veivät vesiboxiin, ja pesivät oikein shampoolla! Nyrpistelin nenääni minkä kerkesin ja kun ne kaivoivat vielä jotain ötökkämyrkkyä esille, nyrpistelin kahta kauheammin. Eikai tällainen tosimies mitään shampoopesuja ja ötökkämyrkkyjä tarvitse?!

Sain myös toimia pikkuväen talutusratsuna, jonka jälkeen SitkeäSisupussi jolkotteli ravia muutaman kierroksen ja ArmotonArkajalka käveli loppukäynnit. Sitten tämä villihevonen sai palata takaisin laitumelle mahaa kasvattamaan!

Eilisen jälkeen olisin kyllä halunnut muutaman hermonlepuutuspäivän, mutta ei, taas sitä raahattiin talliin. Yritin matkan varrella kovasti hirnua kavereille, että tulisivat pelastamaan! Ruunalaitumen toverit tulivat kyllä laukalla aidalle asti, mutta eivät uskaltaneet kokeilla, josko niissä kiertää sähkö. Ja niin minun piti vain alistua kohtalooni ja laittaa töppöstä toisen eteen ja suunnata kohti tallia.

Tällä kertaa se oli kyllä ihan mukava reissu. Karsina oli nimittäin täynnä ruokaa! Siis Prixiä koko lattia täynnä! Olin haljeta onnesta ja aloin tietty heti syömään niitä. Omistajani kuitenkin olivat kauhistuneita kun puputin "olkipellettiä" joten laittoivat minulle riimun, etten voisi syödä. Kyllä ketutti... Olkipellettiä? Pah.. prixiä se oli. Oon ihan varma!

Tänään sain myös hienot popot etujalkoihin. Sitten minulla mentiin ratsastamaan. Oloni oli hieman kankea laidunloman jälkeen. Minulla mentiin kuitenkin vain kevyesti puolisen tuntia. Sitten pääsin taas laitumelle kirmaamaan.

Terveisin Riku

Lomailua

Heippa! Jos ette minua vielä tunne niin blogia kirjoittelen MINÄ eli ruuna nimeltä Dorian. Tunnetaan paremmin nimellä Riku, RikuRaketti, Rimpsa... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen melkein ponikokoinen ja punarautias. Saatan olla hieman epäileväinen uusia asioita kohtaan mutta muuten olen todella kiltti ja kaikkien kaveri. Etenkin niiden jotka tuovat porkkanoita ja leipiä minulle!

Omistajani ovat KauhuKolmikko eli perheenpää KäveleväKarkkipussi, isosisko ArmotonArkajalka ja perheen pikkusisko SitkeäSisupussi. Viimeiseksi mainitut yleensä ratsastavat minulla, mutta kerran KäveleväKarkkipussikin uskaltautui selkääni. Hautasin ajatukset "pienestä välinumerosta" (lue: hirmuisasta pukkilaukkarodeosta), koska olisin luultavasti saanut heittää hyvästit herkuille..

Nyt kirmaan villinä ja vapaana vielä laitumella. Vietän siis kesälomaa ja yritän samalla kasvattaa mahaani niin paljon ettei satulavyö enää mene kiinni. Ehkä saisin sitten lisää lomaa, jos satulaa ei saa selkään? 

Tosin KauhuKolmikko uhosi, että joudun pian taas töihin...

Kesäterveisin, RikuRaketti