Heippa taas lukijoilleni, näin pitkän, sateisen, liian lumisen, kylmän ja pimeän talven jälkeen. RAKASTAN lämpimää enkä kasvata talvikarvaakaan kuin millin verran, joten olen onnellinen kun asteet pysyvät plussan puolella ja aurinko paistaa ihanasti kauniina kevätpäivänä. Sitten viime päivityksen on tapahtunut paljon. Olen muuttanut uuteen talliin, jossa olen saanut ihanan arabitamman tyttöystäväksi. Asumme vierekkäisissä boxeissa ja voimme nuuhkia ja pusutella väliseinän yli ja lisäksi olemme aamusta iltaan ulkona suuressa tarhassamme, kahdestaan. Mahtavat muut kaverit olla kateellisia, kun minä nappasin itselleni tällaisen neitokaisen!
Uudella tallilla ei ole maneesia, mikä on helpottavaa. Näin saaliseläimenä voin vapaasti katsella kentällä ympärilleni, eikä minun tarvitse pelätä että pimeässä maneesin nurkassa vaanii joku sapelihammastiikeri.
Minusta on tullut ihan maailmanmatkaaja sillä kävin viime viikolla Viikin hevosklinikalla kengityksessä. En todellakaan olisi halunnut mennä sinne pimeään, kapeaan, yksinäiseen laatikkoon jota omistajani kutsuivat traileriksi. Yritin monta kertaa sanoa niille jästipäille, eli SitkeälleSisupussille sekä ArmottomalleArkajalalle, että en mene sinne. Kuitenkin ArmotonArkajalka taitaa tuntea minut vähän liian hyvin, sillä hän kävi hakemassa Prixit tallista ja sitten pienen neuvottelun jälkeen en voinut enää vastustaa houkutusta, vaan hitaasti, kavionmitta kerrallaan kapusin sisälle traileriin.
Ihanaa kevään jatkoa teille lukijoille!
Sydämellä, Riku
Sydämellä, Riku
