Tänään KäveleväKarkkipussi kapusi selkääni ja käänsi minut maastopolulle, kohtaloaan uhmaten ja julkisen häpäisyn uhallakin. Niin me, KäveleväKarkkipussi ja minä, VauhdikasVillihevonen lähdimme tallustelemaan kohti peltoa. Vaikka ArmotonArkajalka ja SitkeäSisupussi tulivat kävellen mukaan, ikäänkuin henkisenä tukena (ratsastajan, tietysti) en pystynyt hillitsemään pelkoani ja kun olin aivan varma että SuuriSapelihammastiikeri hyökkää pusikosta, minun oli pakko loikata sivulle, tien toiselle puolelle. Meinasin siinä samassa pyyhkäistä ArmottomanArkajalan ja SitkeänSisupussin ojaan, hupsis.
Pellolle saapuessamme pilotti vaihtui ja perheen uhkarohkea, huimapää, itsesuojeluvaistonsa kadottanut SitkeäSisupussi kapusi selkääni. Pellolla sain mennä kunnon liitoravia ja kiitolaukkaa. Oli NIIIIN kivaa! Kun lopulta oli tarkoitus vaan ravata, en pysynyt nahoissani vaan hyppäsin kokoajan laukalle..
Kotiin pääsin turvallisesti eivätkä mitkään vihreät ukkelit tai sapelihammastiikerit enää minua vaanineet. Kävin suihkussa, ja ruokakupilla syömässä pellavamössön ja porkkanat, ja suuntasin sen jälkeen tarhaan. Ja omistajieni iloksi otin kunnon mutakylvyn, että saavat taas kunnolla harjata minua. Olinkin ennen ratsastusta aivan liian puhdas!
Terkuin Riku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti