Vaikka olenkin jo kaikin puolin täydellinen ja upea yksilö, minulla on silti tavoitteita ja haaveita tulevaisuudelle. Esimerkiksi toivoisin voivani tulevaisuudessa saada ylennyksen tarhalaumassamme, pahnanpohjimmaisesta pomoksi. Voin jo sieluni silmin nähdä miten MINÄ saan ensin marssia heinäkasalle ja häätää muut sieltä pois. Nyt on käynyt aina toisin!
Toivoisin myös oppivani jotenkin avaamaan karsinani alalukon. Sillä vain se on minun ja porkkanasäkin sekä kauralaarin välillä. Voisin aina iltatallin jälkeen hiipiä ulos karsinasta ja sitten syödä kauraa ja porkkanoita niin paljon kuin vaan ikinä jaksan!
Suurin tavoitteeni on yllämainittujen asioiden lisäksi olla täydellinen hevonen omistajaperheelleni. Tahdon antaa heille paljon hyviä muistoja ja kokemuksia.
En halua olla hevonen joka hyppää voitokkaasti 130-luokkia, mutta haluan olla hevonen joka opastaa ratsastajansa esteratsastuksen saloihin.
En halua olla hevonen joka hyppää monen tähden kenttäkisoja, mutta haluan olla hevonen jonka kanssa ratsastajat voivat turvallisesti maastoilla. Haluan olla se hevonen jolla ratsastajat uskaltavat ensimmäistä kertaa laukata vähän kovempaa maastossa, vauhdin hurmasta nauttien, tietäen että tulen aina pidätteestä takaisin.
En halua olla hevonen joka kulkee aina täydellisesti avuilla heti kun ratsastaja istuu selkään, mutta haluan olla se hevonen joka opettaa ratsastajan ratsastamaan kevyin avuin ja hevosystävällisesti, jotta jonain päivänä minä ja ratsastajani olisimme yhtä.
En halua olla hevonen joka aina on kiltisti, mutta haluan olla hevonen joka myös välillä vetää ihmisen ruohotupsulle ja jolla on muutenkin pilkettä silmäkulmassa.
Uskon vahvasti siihen, että kun antaa niin saa takaisin. Mikään muu ei motivoi minua paremmin tavoitteeni saavuttamisessa kuin se iloinen hymy ja onnellinen olemus joka omistajissani syttyy minut nähdessään. On ihanaa tuntea olevansa rakastettu ja minäkin haluan osoittaa omistajilleni, kuinka rakkaita he minulle ovat.
Sydämellä, Riku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti